Hääpainajainen - Mitä jos ihan oikeasti sataa?




Niinhän siinä kävi, että iltamyöhällä toteutetut hääjärjestelypohdinnat saavat alitajunnassa aikaan jos jonkinlaisia järjettömyyksiä. Tällä kertaa painajainen koski jo aiemmin puitua mahdollista sadetta hääpäivänä. Luulin olevani suhteellisen sinut asian kanssa, mutta alitajuntani taisi olla eri mieltä. Yöllä nimittäin olin tarkistamassa tulevaa hääpaikkaamme, joka oli mystisesti muuttanut Australian rannikolle. Tumman turkoosiset aallot ulottuivatkin uhkaavan lähelle päärakennusta ja paikan omistaja kertoi iloisesti, että myrskysäällä vesi saattaa hyvin nousta ihan sisätiloihin saakka. Ja voi kuinka kuulemma elokuussa yleensä myrskyääkin!

Unen jälkeen kaikki yllä olevan kuvan kaltaiset romanttiset "häät sateessa" -kuvaukset romahtivat pilvilinnoista. Joo, minä varmasti kastelen hääpuvun ja kekkaloin paljain jaloin hyytävässä sadekelissä. Kampaus sulaa ihanaksi hiuskiinnemössöksi ja meikit valuvat pisin poskia ihan ilman kyyneleitäkin. Ja miten ihmeessä saamme sateen sattuessa mahdutettua kaikki vieraat sateensuojaan vihkitilaisuuden ajaksi jollain miellyttävällä tavalla? Miten voimme testata 60-70 vieraan mahduttamista yhdelle isolle terassille? Olisiko syytä varata vieraille sateenvarjot? Kuinka pettynyt olen, jos haavekuvani ei vastaakaan todellisuutta?

Kyllähän meillä on vaihtoehtoja. On B-, C-, D- ja ehkä jopa E-vaihtoehto, jos oikein luoviksi ryhdytään, mutta missään ei ole samanlaista hohtoa kuin ykkösvaihtoehdossamme rannalla. Joku nyt varmaan huutelee, että varatkaa se kirkko, niin ei tarvitse enää stressata. Onhan meidän oman kotipaikkakuntamme kirkko todella sievä, mutta kirkkohäät vain eivät ole meidän juttu. Joka kerta kun haaveilen häistämme, näen silmieni edessä juhlapaikkamme rannan ja mieheni siellä odottamassa. En vain osaa kuvitella itseäni kävelemässä kirkon käytävää pitkin. Kirkko jää vaihtoehtona yhtä houkuttelevaksi kuin jokin näistä varavaihtoehdoista ja voitte vain kuvitella miten paljon ottaisi pannuun, jos hääpäivänä paistaakin aurinko ja me sanomme toisillemme tahdon hämärässä kirkossa.

Loppujen lopuksi tämä teksti on lähinnä painajaisenjälkeistä tajunnanvirtaa vailla mitään varsinaista pointtia, mutta pääsinpä vuodattamaan murheitani. Ei kai auta kuin odottaa sinne hääpäivään. Mitä tuskaa tällaiselle hätähousu-kontrollifriikille!  

Kertokaa nyt muutkin mistä panikoitte tai näette painajaisia hääpäivään liittyen? En voi olla ainoa.


9 kommenttia

  1. Minä panikoin vaikka mistä! Siitä että on loskakeli ja talvisen huurteiset kuvaunelmat lyttääntyvät räntäsateen lailla tuulilasia päin. Siitäkin panikoin että kunhan kukaan nyt vaan ei heitä päälleni boolia tai punaviiniä tai mahdollisessa morsiamenryöstössä riko pukuani tai hiuskoristetta.

    Voi kuule...kyllä täällä murehditaan. Ja alkoi ihan itseäkin naurattaa tämä panikointi...

    VastaaPoista
  2. Mun painajaiset ovat lähinnä keskittyneet hääpukuun, onneksi se huoli on nyt pois sydämeltä.

    Vähän minäkin tuota sadetta pelkään, meilläkin on vihkitilaisuus ulkona - ja mitään plan b:tä ei vaan ole.. En aio varata vieraille sateenvarjoja, uskoisin, että kyllä ne vieraat tajuavat ottaa omat sontsansa mukaan, jos näkevät että sataa. Pitää kai vaan olla positiivinen,e ttä jos sataa, niin sitten sataa. Ja mukaan omat hauskat sateenvarjot ja vaikkapa kumisaappaat. Eihän sille kelille mitään voi.

    VastaaPoista
  3. Tanja: Voi ei, mitä painajaisia. Teillä tuo hääpäivä onneksi lähenee hurjaa kyytiä, joten kauaa ei tarvitse sinun enää murehtia. :)

    Tuleva rouva: Mä olen sen sortin kontrollifriikki, että en voisi olla ilman varasuunnitelman varasuunnitelmaa. Mutta niinhän se on, ettei sateelle loppupeleissä mitään mahda.

    VastaaPoista
  4. Kuulin eräältä tuttavaltani häistä, joissa oli järkyttävä myrsky ja häät ulkokatoksessa. Katos oli lähtenyt lentoon,lautaset rymissy pöydiltä alas, morsiamen hääpuku kastunut..jne! Mutta kaikki kääntyi kuulemma hyvin: vieraat ohjattiin morsiamen kotitaloon sisälle ja juhlat saivat rennomman tunnelman :) Morsiankin vaihtoi valkoisen kesämekon ja laittoi hääpuvun kuivumaan. Kaiken voi ajatella positiivisesti, saivatpahan ainakin ikimuistoiset häät, joista riittää kerrottavaa. ( EI SILLÄ ETTENKÖ MINÄ OLISI TUOSSA VAIHEESSA REPINYT HIUKSIA PÄÄSTÄ) :D

    VastaaPoista
  5. Apua! Toisaalta en itse lähtisi Suomen kesään luottamaan niin paljon, että ulkohäät järkkäisin ilman varasuunnitelmia. Kuulosti aika hurjalta myrskyltä. :D

    VastaaPoista
  6. Joo, ne oli just sillon ku oli ne mitkä lie Asta-myrskyt, yms :D ei kyllä kuulostanu hyvältä tuo kokemus, mutta hyvä että hääpari otti asian rennosti!

    VastaaPoista
  7. Onneksi oli sentään asenne kohdallaan. Mutta kävipä huono tuuri. :(

    VastaaPoista
  8. Sateelta voi tietysti suojautua varjoilla, mutta entäs jos hääpäivänä onkin kammottavan kylmä? Jos ei olekaan se odotettu edes-kohtalaisen-lämmin kesäpäivä, vaan lämpötila onkin lähempänä kymmentä kuin kahtakymmentä astetta? Ystävän ulkoilmahäissä kävi näin, ja valitettavasti viileä ilma viilensi vähän tunnelmaakin :/

    Itse olen aina kuvitelmissani menossa naimisiin rakkaan kesäpaikan laiturin päässä rakkaan mereni ääressä, vieraat rannalla, ja vain hääpari ja pappi laiturilla. Siihen kuvioon ei oikein jäätävä keli sovi... Tosin eräs ilkeä sukulainen on saanut aikaan sen, ettei tuo skenaario näytä muutenkaan enää mahdolliselta toteuttaa :(

    Mikä neuvoksi, kun sydämessä on se yksi ainoa paikka, jossa haluaisi ne tärkeät sanat sanoa, eikä se ole enää mahdollinen?

    - Silja

    VastaaPoista
  9. No tuo kylmä ilma olisi kyllä myös aika inhottava yllätys, vaikka juhlat voidaankin järjestää sisätiloissa. Mutta tuo kuulostaa vielä kurjemmalta, että joku ilkeä sukulainen vaikuttaa toisen hääpäiväunelmien toteutumiseen. Todella kurjaa. :/

    VastaaPoista