Pukuikävä



Selailin muiden bloggaajien puku-unelmia ja sovitustarinoita, ja lopulta löysin itseni selailemasta itsestäni otettuja kuvia morsiusliikkeissä. Kuvia ei ollut monta, mutta sitäkin vähemmän ne imartelivat allekirjoittaneen fyysistä ulkomuotoa. En myöskään voinut olla nauramatta, kun vertailin näitä sovittamiani pukuja siihen Pukuun, joka minua liikkeen huomassa nyt hääpäivää odottaa. Muistan vieläkin pettymyksen tunteen, kun sovitin ensimmäistä hääpukua eräässä liikkeessä. "Ai tältäkö tää tuntuukin..?" Tönköltä, 15 kiloa lihavammalta, oudon malliselta ja... typerältä. Myyjä lykkäsi vielä hunnunkin päähäni ja odotti minun tai äitini purskahtavan kyyneliin. Joo. Ei.

Muistan myös miltä se oikea puku tuntui. Myyjä ei ollut saanut nyörejä edes puoliksi kiristettyä ja puku roikkui vielä sen vuoksi löysänä päälläni... mutta se fiilis. Saatoin kuvitella itseni ja puvun juhlapaikassa matkalla alttarille ja kerrankin taisin nähdä itseni sellaisena, miltä Sulhasen silmissä näytän joka päivä. Tämä puku ei ollut valmis kuori tai muotti, johon minun tuli muovata itseni. Se antoi tilaa minulle. En voi korostaa tarpeeksi leikkauksen, materiaalin ja oikean mallin merkitystä. Loppujen lopuksi, niin kornilta kuin se kuulostaakin, oikea morsiuspuku on varmaankin samanlainen kuin se oikea kumppani, joka tuo parhaimmat puolesi esiin, häivyttää virheitäsi, mutta ennen kaikkea antaa sinun olla juuri sellainen kuin olet.

Juuri nyt haluaisin sujahtaa tuohon pukuun ja saada tuon fiiliksen uudelleen. Ehkä raivaan kalenteristani tilaa sovitukselle korutestailuja varten. Täytyyhän jokin tekosyy olla.

4 kommenttia:

  1. Ihan loistavaa, kun se kaikkein upein puku just itselle on löytynyt :)

    Mä yritän vähän viivytellä vielä tuon puvun hankinnan kanssa just sen takia, etten olisi sitä joka päivä sovittelemassa ;)

    VastaaPoista
  2. Niin totta tuo kuvailemasi tunnelma oikean puvun löytyessä :)

    VastaaPoista
  3. Totta, tuon voi allakirjoittaa! Kun kokeilin huikean kalliita merkkipukuja, tuli tunne, että nyt pitäisi tulla mahtitunnelman jo kaupan päällisinä, mutta ei tullut. Vaikka oli untuvankevyitä hörselöitä ja sitä ja tätä, ei tullut. Kokosilkkisestä puvustakaan ei tullut.
    Mutta kun löysin oman pukuni, se tunne tuli, heti!

    Kiitos kivasta kirjoituksesta. Olisi huippua nähdä pilkahdus puvustasi täällä blogissa..;)

    VastaaPoista
  4. Krista: Mä olisin varmasti joka päivä kiskomassa pukua päälleni, ellei se olisi liikkeessä tallessa. :D

    ranteennauha: Se on kyllä hieno fiilis, jonka jokainen morsian ansaitsee. :)

    Bride: Onkohan nää jotain henkimaailman asioita, kun niin moni tietää puvustaan heti, että tuo se on? :D En tiedä uskallanko mitään pientä pilkahdustakaan puvusta laittaa, koska sulhanen haluaa puvun säilyvän täytenä yllätyksenä itselleen. Mutta ehkäpä laitan jotain yksityiskohtaa, kun saan tehtyä pukuun koristeet. Ne sulhanen näkee joka tapauksessa, kun täällä kotona niitä väännän. :)

    VastaaPoista