Mitä tänään opimme hääpuvuista

Aivan kuten aavistelinkin, tänään ei sitä omaa pukua vielä löytynyt, mutta sen sijaan totesin olevani muutamassa asiassa oikeassa ja muutamassa aivan väärässä.


Figuureista ja malleista

Olin heti sitä mieltä, ettei tällaiselle perisuomalaiselle horisontaalisesti rajoittuneelle ja kurvikkaasti lahjakkaalle sovi madalletut vyötäröt. Ja voi, kuinka oikeassa olinkaan. Sen sijaan kauniit A-linjaiset puvut passaavat yleisesti ottaen melko täydellisesti. Jos vartalon reippaasti kapein kohta on vyötärö, kannattaa sitä myös korostaa.


Mittasuhteista

Kokeilin eräässä liikkeessä kaunista Agnesin pukua. Puku oli yksinkertaisen A-linjainen, olkaimeton ja ajaton. Ihastuin sen koristeluun ja erityisesti shamppanjan ja vanhan roosan sävyiseen vyötärön koristenauhaan. Hetken ajattelin, että tämä voisi nyt olla se



Kun tepastelin peilin eteen, oli mieli jo toinen. Puku oli erittäin kaunis... mutta minä en. Miten jokin niin kaunis voikin onnistua tuomaan esiin ne huonoimmat puolet itsestä? Kaunis vyötärönauha oli aivan liian leveä minulle, jolla selkää ja ylävartaloa ei muutenkaan ole kovin pitkälti. Vatsan kohdalle päättyvät koristelut vetivät huomion juuri leveimpään kohtaan - alavatsaan ja lantioon. Kaiken lisäksi rintamus  oli aivan liian matala ja paljasti vähän liikaa. Kaiken kaikkiaan tämä puku oli henkarissa kaikkein kaunein kokeilemistani, mutta päälläni oikea hirvitys. Enpä olisi ikinä uskonut. Jäänkin innolla odottamaan Agnesin uutta kokoelmaa. Jospa sieltä löytyisi jotain saman tyylistä, mutta paremmin minulle sopivaa.


Koristeluista

Luulin olevani ns. modern bride, joka ei kaipaa turhaa prinsessahössötystä. En muutenkaan elättele mielikuvia "prinsessapäivästä", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Koristeluidenkin suhteen kuvittelin olevani aika pelkistetty ja toivoin mielessäni puvulta moderneja leikkaukseen liittyviä ykstyiskohtia. Vaan kuinkas kävikään. Pitsit ja koristekivet alkoivatkin tuntua yllättävän houkuttelevilta, kun oli muutaman simppelimmän puvun kiskonut ylleen. Kerranhan sitä morsiamia ollaan?
Yhdestä asiasta sentään pidän kiinni. Niin sanottuja nostoja puvun helmassa minä inhoan. Ne saavat koko puvun näyttämään ihan 80-lukulaiselta muka-hienoilta verhoilta. Yhyy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti