Hetkiä: Ilmeellä

Uudessa kodissamme on 1950-luvulla rakennetuille taloille tyypilliset jyrkähköt portaat, mikä on koiramme Pupen kannalta hieman hankalaa. Puppe on pieni ja kokoonsa nähden pitkäselkäinen koira, joten emme halua sen riekkuvan portaissa liikaa. Ikääkin vanhalle herralle kertyy tänä syksynä jo 10 vuotta, joten turhan raskaita jumppaliikkeitä ei pörriäistä laiteta tekemään.

Puppe on kuitenkin seurakoira, joten se haluaa ehdottomasti olla siellä missä kotiväkikin eli vahtimassa esimerkiksi saunomista tai gradun kirjoittelua yläkerrassa. Herra pomppiikin aika ketterästi rappuset ylös, mutta sitä on kielletty turvallisuussyistä tulemasta portaita yksin alas. Arvokas karvaturri saa nimittäin kuninkaallisen kohtelun ja kyydin alakertaan sylissä kantaen. Mutta antakaas olla, jos joku ei olekaan samantien Puppe kiikuttamassa alakertaan ja koiruus jää sinne hetkeksi yksin. Silloin vääntyy naama mitä murheellisimmalle rutulle ja kosteilla silmillä tuijotellaan ylätasanteelta syyttävästi: "Miks mut jätettiin tänne yksin?" 


Kattokaa nyt tota mussunaamaa. <3

P.S. Blogin kirjoittaja pahoittelee eläimen inhimillistämistä tekstissään. Mut kun se vaan on niin söpö hei. 

3 kommenttia: